sunnuntai 24. syyskuuta 2017

se on syksy


Tämä sunnuntai on ollut pelkkää puhdasta ja ihanaa "hyggeä". Tänään olen oivaltanut myös mistä tulen onnelliseksi ja minkä tekemisen parissa tällä hetkellä tunnen oloni rauhalliseksi ja iloiseksi.

Hyvät yöunet ovat selvästi kaiken a ja o. Ei levottomia unia ja heräilyä, vaan oikeasti rauhalliset ja pitkät yöunet. Viime yönä sellaiset sain ja on ollut eläväisempi olo koko päivän. Se toimi hyvänä starttina tähän hygge-päivään.

Leivoin omenapiirakkaa ja keitin omenahilloa. Oivalsin, että keittiöpuuhissa mieleni on seesteinen ja onnellinen. Sen jälkeen lähdimme mieheni kanssa nauttimaan ulkoilmasta ja syksyn kauneudesta Kaupin urheilupuistoon. Yhdeksän kilometrin matkalla nähtiin kauniita syksyisiä puita, perhosia, ihana Näsijärvi. Oivalsin, että liikunta, puhdas ilma, luonto ja tietysti rakkaani tuottavat minulle onnea.

Kotona totesin, että vaikka kotimme ei ole mikään täydellisyys, niin onhan se oma ja ihan itse remontoitu ja sisustettu. Kotimme on täynnä energisoivia värejä, tilaa, avaruutta ja meidän näköistämme elämää. Ja voi että nuo meidän viherkasvit ja kukat vaan rakastavat aurinkoa ja kukoistavat edelleen, vaikka kylmiä öitä ja harmaita päiviä on ollut jo monia.




Tarkoitus ei ole nyt olla mitenkään syvällinen. :) Lähinnä kirjoittaa itselle muistiin, mistä asioista nautin ja tulen onnelliseksi, jos eteen tulee päiviä jolloin ei oikein meinaa saada itselleen hyvää oloa. Yhden vielä voisin mainita ja se on piano. Tuo uusi harrastus, jota olen harrastanut vasta alta puolitoista vuotta. Musiikki ja sen tuottaminen omien käsien kautta on vaan jotenkin niin maagista. Lisäksi tuossa harrastuksessa on haastetta seuraaville kolmellekymmenelle vuodelle, joten se ei jätä kylmäksi missään kohtaa.

Jatkan hyggeilyäni pianonsoitolla, sitten ehkä kuppi kuumaa teetä ja sen jälkeen ihan mitä tahansa, kunhan siitä tulee hyvä ja rauhallinen mieli.

Kaunista sunnuntaita!
Terv.
-Saija

lauantai 16. syyskuuta 2017

hukassa olevalle pellillinen porkkanakakkua

Täällä blogihiljaisuudessa ollaan edelleen ihan yhtä hukassa kuin viimeksikin.

Yt-järjestelyiden kautta tullutta uutta työtehtävääni en koe merkitykselliseksi (ainakaan vielä). Edellisessä työtehtävässäni näin työni merkityksen hyvin konkreettisilla tavoilla, joten yritän päivittäin löytää samaa merkitystä uudesta tehtävästäni ja työstäni. Vielä en ole oikein siinä onnistunut. Luulen, että muutamien kuukausien kuluessa alan tulla tämän polun päätepisteeseen. Siellä toivottavasti saan vastauksen kysymykseen "onko tämä työ sitä mitä haluan tehdä, vai olisiko aika siirtyä tekemään jotakin ihan muuta?".

Onneksi kiireisen arjen keskellä osaan kuitenkin ottaa viikonlopuista kaiken irti.

Nauttia kynttilöistä. Käydä kävelyllä katselemassa, kuinka puiden lehdet alkavat saamaan keltaista ja oranssia väriä. Tavata ihania ihmisiä, joista saan voimaa. Ja leipoa vaikka porkkanakakkua! <3


Pellillinen porkkanakakkua Ihanakadun mukaan

Pohja:
5 kananmunaa
4dl hienoa valkoista sokeria
1dl tummaa ruokosokeria
2tl ruokasoodaa
3tl leivinjauhetta
5tl kanelia
3tl vaniliinisokeria
1tl jauhettua inkivääriä
7dl vehnäjauhoja
2,5dl sulaa voita
n. 6-7dl porkkanaraastetta (n. 6-8 porkkanaa, riippuen koosta)

Kuorrutus:
50g pehmeää voita
400g maustamatonta tuorejuustoa
400g tomusokeria
5tl vaniliinisokeria
Pähkinärouhetta tms. päälle koristeeksi

Kuori ja raasta porkkanat hienolla terällä. Vaahdota munat ja sokerit. Sekoita kuivat aineet ja lisää vaahtoon. Lisää lopuksi rasva ja porkkanaraaste. Kaada ja tasoita leivinpaperilla vuoratulle pellille, paista 200 asteessa n. 20 minuuttia uunin keskitasolla.

Anna kakun jäähtyä. Sekoita kuorrutteen aineet keskenään ja levitä pohjan päälle. Ripottele päälle pähkinärouhetta tai tee kuten minä (koska lähikaupassa ei ollut myynnissä pähkinärouhetta) ja ripottele päälle iloisen värisiä strösseleitä.


Ja voihan sitä kuvitella, että tämä kakku on terveellinenkin... noin paljon porkkanaa! ;)

Miten teidän syksy on lähtenyt liikkeelle? 
Nautitaan kauniista ja kuulaista syyspäivistä!

Terveisin:
-Saija


lauantai 19. elokuuta 2017

hukassa

Jostain syystä olen ollut hetken ihan hukassa. Olen ihmetellyt, miksi en ole todella pitkään aikaan kuunnellut lempiartistini musiikkia, nauttinut ulkoilmasta tai osannut rentoutua. Olo on ollut levoton ja jotenkin mustavalkoinen... väri on puuttunut elämästä.


Työkuvioihin tuli kesäloman jälkeen isoja muutoksia. Niistä toki tiesin ennen lomaa, yt:t kun käytiin siinä kohta läpi. Mutta ennen kutsumusammattinani pitänyttä työtä teen nyt "päivä kerrallaan" ja "katsotaan mitä tästä tulee" ajatuksin. Kotona kaikki ylimääräinen tavara ja sotku ärsyttää samalla entistä enemmän.


Harrastukset ovat jo toki päässeet taas rytmittämään arkea töiden ja muun elämän rinnalle. Olen myös lukenut paljon kirjoja laidasta laitaan. Muumikirjoista Seppo Jokisen dekkareihin. Nauran, liikun ja hierojallakin olen käynyt parantamassa klikkiytyneitä lihaksia. Kaikki on päällisin puolin hyvin.

Silti olen viettänyt aikaa katsellen kauniita seesteisiä valkoisia koteja. Rosoisen romanttisia kuvia, jotka inspiroivat ja aiheuttavat minussa suunnattoman kaipuun jonnekin muualle. Harmitellut, kun minulla ei ole sitä tai tätä ja muilla on aina enemmän. Ihmetellyt miksi työpäivän jälkeen en palaudu päivän töistä. Miten ihminen meneekin tällaiseen tilaan aina välillä? Eikä osaa ottaa askelta johonkin suuntaan? Johonkin parempaan tai ainakin rauhoittua, levätä välillä ja antaa itselleen aikaa. Kaiken ei tarvitse olla nyt heti.




(ps. Näiden pohdintojen jälkeen otin itselleni lepoaikaa ja olin kaikessa rauhassa. Yhtäkkiä huomasin keränneeni kasaan yhden kirppiskassillisen vaatetta ja tavaraa, ostaneeni liput muutaman lempibändini keikalle, pohtineeni tämän vuoden joulutorimatkan kohdetta, kaivaneeni esiin naftaliinista vanhat tarot-korttini ja toivoneeni puolisoltani, joskos hakisi kaupasta pirtelöaineet, koska ei olla koskaan tehty pirtelöä. Tänä iltana meillä herkutellaan pirtelöillä, joista toiseen voisi laittaa banaania ja mansikkaa ja toiseen vaikka mangoa ja ananasta. Lisäksi yhtäkkiä kotikin näyttää kauniimmalta kynttilänvalossa.)

Levollista lauantaita.
Toivoo:
-Saija

maanantai 31. heinäkuuta 2017

kesäloman tilinpäätös

Tänään päättyy lyhyt, mutta ytimekäs kesälomani. On siis aika tehdä tilinpäätös ja asettaa ajatukset huomiseen aamuherätykseen ja töihin lähtöön.

Tässä kohtaa voisi saada kunnon itkupotkuraivarit, kun "en taho", mutta loma loppuu aina joskus ja on arjessakin omat hyvät puolensa. Ainakin oma nukkumis- syömis- lepäämis- jumppaamis- harrastamis -minäni kiittää, kun arki alkaa jälleen pyörimään omalla painollaan. Lomalla kun tuo kaikki tuppaa menemään ihan miten sattuu jokaiselta osaltaan.

Tällä kesälomalla minä...


...olen viettänyt aikaa kahdella eri kesämökillä, Ähtärissä ja Kangasalla. Olen nauttinut järvi- ja jokivedestä, kuumasta saunasta, kukista, luonnosta. Matkannut Tampereen Viikinsaareen piknikille ja kuunnellut hiljaisuutta metsässä.


...matkasin Puolaan Krakovaan. Käyskentelin vanhan kaupungin mukulakivikaduilla, kävin kauniissa ja koristeellisissa kirkoissa, kiipesin Raatihuoneen torniin, tutkin miltä maailma näyttää juutalaiskorttelissa. Maistelin kosher-ruokaa, viiniä ja istuin vanhan kaupungin aukion kahviloissa katselemassa kaupungin vilinää. Lisäksi myös syvästi järkytyin käydessäni Auschwitz1 ja Auschwitz-Birkenaun keskitysleireissä. Hyvä oli käydä, uudelleen en enää pystyisi. Käynti jätti jäljen, joka ei unohdu.


...olen nauttinut Suomen suven antimista ja pakannut pakastimen täyteen vitamiineja talven varalle. Mikä on parempaa kuin käydä itse poimimassa kantarelleja metsästä ja paistaa niistä herkullinen kastike uusien perunoiden lisukkeeksi, tai pestä torilta ostetut perunat ja porkkanat järvivedessä hyttysten ininä ja lintujen laulu seurana?

Kesä. Loma. Paljon ystäviä ja yhdessä olemista.
Arki. Työ. Se kutsuu huomenna. Mitenhän tässä orientoituisi? :D

Ihanaa viikkoa teille kaikille! <3
Terv.
-Saija